Skip to content

VIHREE JA PUNANE

joulukuu 4, 2011

Luen niin huonoa kirjaa, että voin loppuelämäni ajan syyttää sitä, jos kielentajuni sen lukemisesta kärsii. Kirja oli teini-ikäisen minun mielestä niin hyvä, etten ole heittänyt sitä ikinä pois, mutta nyt se on sellaista sontaa, ettei sitä tee mieli edes viedä divariin vaan polttaa se suurella roihulla tuhkaksi. Suomennos on huono, kirjoittajan yltiöromanttinen käsitys maailmasta on naiivi ja typerä. Pidän itseäni idoottina, koska olen joskus tykännyt kirjasta.

Ehkä on hyvä huomata kehittyneensä lukijanakin.

Mutta eihän se kirjoittaminen ihan helppoa ole. Viime aikoina minua on piinannut välinpitämättömyys. Mitä useamman vuoden olen käynyt kirjoittajakoulutuksissa, sitä paremmin tajuan, ettei minun tarvitse kirjoittaa mitään. Kaikki on jo kirjoitettu ja kaikkea kirjoitetaan uudelleen ja uudelleen halki Suomen niin että kynät ja kovalevyt savuavat. Yhden ihmisen panos tässä on yhtä tyhjän kanssa.

Mutta siitä huolimatta kirjoitan, joskus, jotain. Ihan vain siksi, että kirjoittaminen on hauskaa.

Jouduin viikonloppuna muuten joulumarkkinoille. En enää ikinä halua nähdä ainuttakaan tonttukynttilää tai huovutettua pannunalusta. Tai piparkakkutaloa, käsintehtyä puukkoa, pienyrittäjän kalasäilykettä. Takkatikkuja. Jouluntuoksuisia saippuoita. Vaikka olin antanut itselleni tehtävän löytää tämän viikonlopun aikana ystävällisyyden tekoja, päädyin kliseisen jouluraivon valtaan.

Advertisements

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s