Skip to content

VÄRINÖITÄ

helmikuu 11, 2012

Kirjoitusoppaassa, jota edelleen luen, on kauheasti tehtäviä. En tiedä, keille se on tarkoitettu, mutta jokaiseen tehtävään tulee varata ”noin tunti päivässä kahden viikon tai kuukauden ajan”. Jösses! Kyllä alkaisi luovuus kukkia minullakin tuossa ajassa, mutta…

… ai niin, kirja kieltää mukisemisen ja vaatii kritiikitöntä ohjeiden noudattamista. Damn.

Mutta luen kirjaa paljon pidemmällä kuin olen tehtävissä (joihin mennee loppuikäni). Tänään luin kappaleen väreistä. Siis ei kylmistä väreistä vaan värillisistä asioista. No, kylmistäkin väreistä, siis.

Mutta. Kirjoittaja kehotti ajattelemaan ja kokeilemaan värejä, joista jokaiselle löytyy niitä, jotka värähtelevät juuri oikealla taajuudella ja blaa blaa höttöpositiivista luovuuspropagandaa. Tulin tajunneeksi, että kaikki oranssi on aina tehnyt minut onnelliseksi. Edellinen asuntomme oli sisältä oranssi ja punainen lattioita ja seiniä myöten. Siellä oli ihanaa. Kissani oli oranssi. Vanha TUOTE oli oranssi (ja etsin edelleen WordPressin oransseja blogipohjia, mutten löydä sopivaa). Kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana, minulla oli hämmästyttävä vimma pukeutua oranssiin. Se oli 90-lukua, joten kaupat myivät oransseja farkkuja ja sellaista – väriin oli varsin helppo siis pukeutua. Enää en suin surminkaan pukeutuisi oranssiin, mutta virittäydyin pohtimaan, olisiko minulla mahdollisuuksia vaikka oransseihin verhoihin olohuoneessa, jossa kirjoituspöytäni on.

Kaikkea sitä tuleekin ajatelleeksi!

(Listaan seuraavaksi kaikki oranssit esineet, jotka omistan. Se voi viedä tovin.)

Mainokset

From → Uncategorized

4 kommenttia
  1. Hei, WP:n tosi monissa blogeissa voi vaihtaa ite värejä! Tarkastele asiaa.

    Mulla on kans oranssifiksaatio, mutta vain pienissä esineissä. Ollut nyt kai viidettä vuotta jo tämä. Ei isoja pintoja, ei vaatteita – vain esineitä. Jotenkin kaupassa se oranssi aina vaan houkuttaa ja välillä pakottaa ostamaankin. En tiä mikä moisessa on. Kotini värit on kuitenkin ihan muuta, ne oranssit jää sitten oransseiksi huutomerkeiksi itekseen.

  2. Tuosta tuli mieleeni että pitääpä vielä joskus kaivaa vanhat oranssit verhoni komerosta esiin. Monessa asunnossa ne ovat olleet, parhaimpina siellä, missä ilta-aurinko niiden läpi tullessaan sai koko keittiön räiskyvän, korventavan oranssiksi. Se oli mahtavaa.

    Tuo luovuusopas kuulostaa kaamealta, anteeksi että näin suoraan sanon.

  3. Z: Se maksaa! Värit saa kyllä muutettua miksi tahansa, kunhan ryhtyy maksavaksi asiakkaaksi.

    U: Se on kammottava opas, mutta koska päätin sukeltaa siihen naiivin optimistisesti ja luottaen kirjoittajan jokaiseen pisteeseen ja pilkkuunkin, jouduin eilen kirjoittamaan analyysin ihmissuhteistani ja opin jotain itsestäni, prkl. En minä tähän ryhtynyt oppiakseni itsestäni jotain vaan saadakseni mystisen avaimen luovuuteen niin, että voin millä tahansa kellonlyömällä vajota transsiin ja kirjoittaa maanmainiota runoutta!

    (Sain sen kirjan sattumalta kirjoittajaryhmän pikkujouluissa, joihin kaikki toivat yllätyspaketin. Lopulta kävi ilmi, että lähes kaikki toivat sinne kirjan, josta itse eivät tykänneet. Siitä voinee päätellä jo jotain.)

  4. PS Kirjoitan myös päiväkirjaa luovuusoppaan lukemisesta, joten jos vajoan liian syvälle, vaiheeni ovat jäljitettävissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s