Skip to content

KUTSUOUTO

huhtikuu 12, 2012

Meillä on sellainen yhtenäiskulttuuri, että kaikki lapset kuvittelevat elävänsä elämänsä siten kuin aikuiset elävät, yhdellä ainoalla tavalla: kouluun, töihin, naimisiin, lapsia, koti, auto, sellaista. Tai ainakin 80-luvulla oli sellaista, kun olin lapsi ja kasvoin. Jossain vaiheessa yllätyin siitä, etten toivo saavani timanttisormusta. Inhoan timanttisormuksia. Yllätyin siitä, etten halua lapsia. Yllätyin siitä, etten toivo häitä, en koskaan, ikinä, voisi kuvitella pukeutuvani valkoiseen tai olevani juhlien keskipiste. (Olen unohtanut juhlia kaikkia valistumisianikin, vaikka aina lupaan itselleni, että juhlin kun seuraavan kerran saavutan jotakin.)

Aika vanhaksi saa elää ennen kuin lakkaa yllättymästä ja tajuaa, että kas, tällainen minä olen.

Tällainen minusta tuli. Ainakin hetkellisesti.

 

Advertisements

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Tykkään <3

  2. Syksyinen permalink

    Tykkäys myös. (niin facebookia ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s