Skip to content

ÄRRIKE

huhtikuu 29, 2012

En yleensä lue kirjojen takakansia, koska ne kertovat aina jotain liikaa. Luin Poikani Kevinin takakannesta ensimmäisen laiseen, joka oli Suomen Kuvalehden kritiikistä: Teos on vetävä alusta loppuun asti, koska kirjoittaja säästelee koko totuuden viimeisille sivuille. Voi hitto. Sen jälkeen, kun tiesin, että lopussa odottaa ylläri, tajusin ettei se voi olla mikään muu kuin juuri se, joka siellä odotti (en paljasta sitä teille kuitenkaan).

Kyse on todennäköisyydestä ja välttämättömyydestä. Hyvä tarina tottelee niitä, mutta on tavallaan siis myös ennustettavissa.

Tämä tunteettomuusasia kiinnostaa minua tällä hetkellä. Luin sen Kaikki mitä rakastin juuri, ja kirjoissa on tiettyä yhteneväisyyttä. Olen muutenkin ajatellut tätä. Katselin muutama viikko sitten ruotsalaisen dokumentin, jossa kerrotiin, paljonko vastasyntyneiden verenkierrossa on kemikaaleja. Kemikaalit ottavat hormonien paikan ja aiheuttavat kaikkea mukavaa (allergioiden ja sellaisten tavallisten häiriöiden kuten keskittymishäiriön ja ylivilkkauden lisäksi kyvyttömyyttä erottaa oikea ja väärä toisistaan). Sukupolvi toisensa jälkeen ihmiskunnan tuhoutumisen aste on suurempi, kunnes kukaan ei enää synny.

Nyt en taas voi lukea viikkokausiin mitään, koska hyvän kirjan jälkeen sellainen perusromaani (”enää 150 sivua jäljellä, joten jos luen 30 sivua päivässä, saan tämän loppuun viidessä päivässä!”) ei houkuttele. Mikseivät kaikki julkaistut kirjat ole hyviä, sitä tässä tulee mietittyä.

Advertisements

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Heidi permalink

    Ehkä minäkin uskallan sen kirjan lukea. Nyt luen lukupiirikirjaa (Hannu Salaman Siinä tekijä missä näkijä) ja lasken montako sivua päivässä olisi luettava, jotta ehdin saada kirjan luetuksi ajoissa. Ei niin, että kirja olisi huono, mutta kosketa minua niin, että tekisi mieli sitä ahmia. En ole pitkään aikaan ahminut ainuttakaan kirjaa.

  2. Suosittelen. Vaikka aihe on ahdistava, kirja on kirjoitettu tosi hyvin. En kerta kaikkiaan voinut olla lukematta sitä. Katselin elokuvaa ja luin kirjaa samalla, koska en voinut lopettaa! Niin kirjojen kuuluu toimia. Inhottavaa joutua lukemaan kaunokirjallisuutta kuin lukisi tylsää tenttikirjaa.

  3. Siitä tuli myös pitkästä aikaa sellainen olo, että voisin kirjoittaa itse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s