Skip to content

COMMON

heinäkuu 9, 2012

Varoitus: nyt lääketieteellistä valitusta:

Söin viimeisen käsiini tarkoitetun lääkkeen perjantaina, ja olen siitä asti miettinyt, soittaako yksityiselle vai ei. Muuten tietysti, mutta lääkärikäynnin sadan euron hinta kauhistuttaa (tämä on tietenkin pääsyy siihen, että olen kitkuttanut käsieni kanssa jo vuosia; en pysty maksamaan yksityislääkäriä tai yksityistä fysioterapiaa kovin monta kertaa, ja julkiselta puolelta en ole saanut lähetettä fysioterapiaan). Voisin vielä maksaakin kerran sen satasen lääkärille, mutta jospa tarvitaankin kaksi käyntiä? Kolme? Ja tätä minä sitten laskeskelen, ja totean, että hyvinhän minä elän ilman peukaloitakin, enkä hoida itseäni kuntoon.

(Ehkä valtio lähettää minut mieluummin eläkkeelle kuin sinne fysioterapiaan?)

Toinen syy siihen, etten mene lääkäriin, on puhelimellasoittamiskammoni. Eniten vihaan soittamista ajanvarauksiin; en koskaan tiedä, ovatko oireeni riittäviä vai naurettavan typeriä ja onko jonossa tuhat paljon minua parempia ajanvaraussoittoja soittavaa ihmistä. Ja sitten en lopulta soita ollekaan, kun jo valmiiksi hävettää.

Tätäkin mietin, enkä koskaan hoida itseäni kuntoon.

Mitään muuta minulle ei kuulukaan. Olen erakoitunut kotiin katselemaan elokuvia. Siihen ei ainakaan tarvita peukaloita.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Heidi permalink

    Laitoin sinulle sellaisen kiertoviestin blogissani. Ei tartte vastata. Mutta saa.

  2. Mun ei ole ainakaan tarvinnut koskaan kertoa ajanvarauksessa mitään, jos olen tiennyt kelle/mille lääkärille haluan ajan. Tietty sit jos ei tiedä, joutuu kuvailemaan enemmän, ettei päädy gynelle kun piti psykiatrille. Puhelinkammosta saattaa päästä muuten ihan vain leikkimällä. Käyt leikkikeskusteluja puhelimessa et-kenenkään kanssa. Tai ainakin mä pääsin mikrofonikammosta eroon sillä, että ostin sanelimen ja puhuin siihen vaan kaikkea päiväkausia.

    Saisitko jostain muualta tarvitessasi rahaa lainaan – vanhemmilta, suvulta…?

    En tiedä onko näistä neuvoista silleen mitään apua, mut sanotaan nyt niin että tarkoitus ainakin olis hyvä.

  3. Huomasin, Heidi! Olen perehtynyt asiaan, pitäisi vain vielä uskaltaa rikkoa tekijänoikeuslakeja ja siteerata pari runoa tänne.

    Zepa: Luulen, että tässä nyt yhdistyy jonkinlainen käsieni tilasta johtuva masennus-paniikki, pelko diagnoosista, pelko kivuliaasta kortisonipiikistä, pelko lääkäristä, joka ei kuuntele eikä edes katso silmiin (sellaisiakin on), pelko puhelimella soittamisesta ja rahanmenosta jne., minkä vuoksi koko asiasta on tullut aivan liian iso.

    Toisaalta käsien tilanne vaihtelee joka päivä, joten voin aina silloin tällöin kuvitella, että olen menossa parempaan suuntaan (en varmaan oikeasti ole lainkaan).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s