Skip to content

AINA JOTAIN ENGLANNIKSI

marraskuu 30, 2012

Kun ei ole ajanut autoa kuukausiin, on hyvä aloittaa vieraalla autolla lumimyrskyssä. Hyvin meni, vähän taas muistin, miten kiva on ajaa uutta autoa (verrattuna 25 vuotta vanhaan). (Ja ’lumimyrsky’ on vähän yliampuva sana meille ei-pääkaupunkiseutulaisille. Mitä nyt vähän satelee ja katot lentelee.)

Valvoin koko yön vanhempieni luona. En enää saa unta maaseudun rauhassa. Tai no, se pimeys siinä on ahdistavinta, ettei tiedä onko silmät auki vai kiinni. Jossain vaiheessa torkahdin sen verran, että näin unenpätkän: olin John Lennonin kanssa jonkin talon vintillä, huusimme yhteen ääneen täysillä ”I’d give you everything I’ve got for little peace of mind!” Herättyäni tajusin, että lause on unettomuudesta kertovasta biisistä. I’m sooooo tired….

Hienoja viestejä alitajunnalta.

Otin mukaani kotiin lapsuuteni lämpimimpiä tunteita herättäneen kirjan. Se on mahtava jo itsessään, mutta erityisesti tykkään siitä, että kirjassa on ensin siskon nimi ja sitten minun. Jotakin, mikä konkreettisesti on ollut meidän kummankin omaa. (Ajattelen nykyään usein, että joskus vielä, ehkä seitsemän-kahdeksankymppisenä, tulee sellainen aika, että lause ”siskoni on kuollut” ei aiheuta kenessäkään shokkiefektiä, koska sen ikäisiltä sisarusten kuoleminen on normaalia.)

 

Advertisements

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s