Skip to content

SOIVA TALO

helmikuu 17, 2013

En ole ihan vieläkään tottunut muuton jälkeiseen ääniympäristöön. Kolme kerrosta alempana on piano, jonka soitto kuuluu meille juuri niin hiljaa, että sen voi kuvitella olevan Chopiniä (olisi kammottavaa asua heidän seinänaapurinaan). Jossain joku harjoittelee bassonsoittoa noin kolme varttia kerrallaan parina iltana viikossa (basso resonoi talon rakenteissa niin, etten tiedä mistä päin ääni tulee) (bassonsoittaja harjoittelee aina sunnuntaisin, kun meillä on vieraita, ja aina täytyy selitellä, että ei tuo melu oikeasti ole jatkuvaa, se vain toistuu aina sunnuntaisin). Bassoa pääsee pakoon korvatulpilla, yllättävää kyllä. Sen lisäksi jossakin kohdassa keittiötä kuuluu naapurin puhelimen lurittava soittoääni ihan kuin puhelin olisi meillä.

Omituisin ääni on toistuva linnunlaulu, joka on aina tismalleen samanlainen ja kuuluu joka päivä (muttei koko ajan). Joko jollakulla on omituinen lintu tai sitten kyseessä on lelu (kaikilla naapureillamme on lapsia).

Ääni, joka ilmeisesti ärsyttää monia (muttei kumma kyllä minua) on kanta-astuminen. Aina kun kuulen sen töminän, hämmästelen, miten kukaan pystyy ihan tavallisen kokoisessa kaksiossa kävelemään niin kovaa vauhtia niin pitkiä matkoja. TÖM-töm-töm-töm-töm. Minä olisin jo törmännyt seinään.

 

Advertisements

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s