Skip to content

SAAPAS, KENKÄ, LENKKITOSSU

helmikuu 23, 2013

Sain töitä, pidin palaverin kotonani ja sovin palkasta. Olen niin humanisti, että pyysin mahdollisimman vähän palkkaa. Minulle luvattiin 3 kertaa enemmän. (Joskus näinkin päin; viime ajoilta minulla on kokemuksia vain palkkakeskusteluista, joissa pyytämästäni palkasta suostutaan maksamaan korkeintaan puolet.)

Rahasta puhuminen tuntuu aina ahdistavan kaikkia osapuolia. En käsitä, miksei rahasta voisi puhua niin kuin mistä tahansa muustakin. Avoimesti: minä tahtoisin tämän verran, minkä verran teillä on, ai tuon verran, etsitään jokin keskitie. Sen sijaan aina pitää kierrellä ja kaarrella ja lopulta kaikki ovat tyytymättömiä lopputulokseen.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s