Skip to content

GOOD LORD

maaliskuu 9, 2013

Kurkkukipuni yltyi kaatoflunssaksi. Vanhempani kävivät kylässä, ohimennen äiti hioi & lakkasi keittiönpöydän, joka on odotellut aikaa parempaa (nyt se on hieno). Näin unta lasista, lasi oli läpinäkyvää ja sitä oli paljon. Tiedän, että minun pitäisi innostua kun saan kirjoituskurssilta palautetta tyyliin ”julkaise nyt ihmeessä!” mutten jaksa (kaikki energiani kuluu siihen, etten kyynisty vuosikymmenen julkaisuyritysten tuloksena). Olen joka vuosi ajatellut ”jos tää ei kelpaa, kirjoitan perkele parempaa” ja kirjoittanut. Joskus kai se seinäkin tulee vastaan. Viime vuonna ajattelin, etten enää koskaan pysty kirjoittamaan paremmin kuin nyt (lopputulos: kilpailun finaalipaikka, ei kustannussopimusta). Tänä vuonna ajattelen, että prkl, kirjoitan vielä paremmin (ja tavallaan onnistunkin, välillä). Mutta entä jos olen jo niin hyvä kuin voin olla, enkä silti koskaan julkaise?

Käsivammoissa on se hyvä puoli, että olen joutunut luomaan itselleni identiteetin ei-kirjoittajana. Koko elämäni ajan olen luullut, että kuolen jos en voi kirjoittaa, mutta nyt on jokseenkin helpottavaa tajuta, että olen olemassa vaikken kirjoittaisi. (Tämä voi olla harhaa, koska kirjoitustaukojen ainoa tarkoitus on lepuuttaa käsiä, jotta voisin taas alkaa kirjoittaa.)

Advertisements

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s