Skip to content

ONPA OUTOA

maaliskuu 17, 2013

Olin ystävien/sukulaisten häissä (vaikka eiväthän kullan sisarukset ole minun sukulaisiani oikeasti). Katselin, kun koko porukka tanssi jotakin trendihittiä, ja ajattelin:

a) Noilla näyttää aina olevan tosi hauskaa yhdessä.

b) Minä en kyllä tunne yhtään kuuluvani joukkoon.

c) Minä en varmaan koskaan tule kuulumaan joukkoon.

ja tajusin, että kun lapsena katselin tätejäni ja setiäni, pidin itsestään selvänä, että kaikki ovat yhtä suurta perhettä, mutta voihan olla, että ihmiset vain ovat olleet toisilleen kohteliaita 30 vuotta, eivätkä koskaan ole tunteneet toisiaan läheisiksi. Siis omat sisaruksensa toki, mutta sisarusten puolisoita ei välttämättä.

Ajattelin aina lapsena, että sitten aikuisena veljeni puolisosta tulee minulle kuin oma sisarus, samoin puolisoni sisauksista. Mutta eihän niin oikeasti käy; sisarukset ovat sisaruksia, sisarusten puolisot jotain kavereita, jotka hengaavat mukana (tai eivät hengaa, koska heillä on omakin elämänsä). En koskaan tule saamaan omaa laumaa, ja tulen vielä vuosikymmenten kuluttuakin istumaan sohvalla katsomassa, miten kivaa tuolla sisarusparvella on aina keskenään.

Vähän lamaannuttavaa, mutta on sentään hyvä kohdata realiteetit. Koskaan en tule kuulumaan mihinkään.

Hienoa!

Sitten vain rohkeasti eteenpäin!

Advertisements

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. En voi hankkia kissoja, koska olen hankkinut allergisen asuinkumppanin. Haudon kyllä edelleen haavetta karvattomasta kissasta, mutta eläinten jalostus säälittää niin, etten haluaisi tukea sellaista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s