Skip to content

LUULIN OLEVANI OIKEASSA

maaliskuu 22, 2013

Kuvittelin eilen, että koska olen jo alkanut kirjoittaa hiuksistani, olen sanonut jo kaiken ja voin lopettaa tämän blogin. Onneksi aina tulee vastaan uutta harmia, kuten se, ettei WordPress anna minun vastata omaan blogiini tulleisiin kommentteihin ellen kirjaudu joka kerta uudelleen (vaikka olen siis jo kirjautunut blogiin). Ai että, tykkään turhasta klikkailemisesta!

Ajattelin pitää vapaapäivän kirjoittamisesta ja kirjoittaa rentoutuakseni. Kolmen viikon flunssa ei osoita pienintäkään päättymisen merkkiä, en jaksa mennä minnekään, eilen kävin kaupassa sentään.

Ymmärrän, miksi ihmiset eivät auta toisiaan pulassa; huomiotta jättäminen on niin paljon helpompaa. Joskus tulee myös tunne, että jos menen sörkkimään tuon ihmisen ongelmia, ongelmat pahenevat. Mutta silti aion yrittää tehdä jotain (”auttaa” on minusta kovin itseriittoinen ilmaisu, en minä tiedä miten ”auttaa” ketään. mutta jos vaikka yrittäisin ”tehdä jotain”).

Tilanteet, päättymättömyys, päättämättömyys.

Advertisements

From → Uncategorized

One Comment
  1. Laitoin viestiä. Ei ole pakko ottaa vastaan.
    Heidi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s