Skip to content

MNTK

kesäkuu 21, 2013

Juhannus kotona: on niin hiljaista, etten usko näin hiljaista voivan olla kaupungissa, sitten talon ohi ajaa mopoauto stereot täysillä, ja sitten taas on hiljaista. Ostin eilen Doctor Whon neljä ensimmäistä kautta DVD:llä, myyjä sanoi ”OHO!” kun pamautin laatikon pöytään (ostin sen pikkukaupasta sen sijaan, että tilaisin netistä ja säästäisin ehkä euron). Selvästikään satasen DVD-boksit eivät ole pienen liikkeen liikkuvinta tavaraa.

”Juhannus yksin kotona”, sanoin. Myyjäkin fanitti sarjaa, ymmärsi minua.

Brittiläisissä sarjoissa on se hyvä puoli, että niissä on aina myös ääniraita näkövammaisille. Niinpä ne jaksot, jotka muistan vielä melko hyvin (enkä täten jaksa katsoa niitä), voi kuunnella. Selostus on välillä kuin jalkapallo-ottelussa, kun Tohtori pelastaa universumia kauhealla kiireellä.

Kulta pääsi opiskelemaan alaa, josta hän valmistuu sinä vuonna kun täytän 40. Nyt on jotain, millä tyrmätä kaikki ”milloinkas niitä vauvoja”-kyselyt: varaa ei ole ennen kuin täytän 40, ja sitten on jo liian myöhäistä, joten tämä elämä eletään ilman pentuja.

Pennuista puheen ollen: olen seurannut kevään rakennustalkoista lähtien harakkapariskunnan pesintää olohuoneen ikkunan edessä. Toissapäivänä se tapahtui: kaksi pöllämystynyttä harakanpoikaa lähti maailmalle.

 

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s