Skip to content

KUPERSUU

kesäkuu 24, 2013

Luulin, että superkuu oli jotenkin erityisen eksklusiivinen ilmiö, kun siitä kohkattiin mediassa koko ajan. Kehuin sitä sitten saksalaiselle ystävälle: kertoi katselevansa parhaillaan samaa kuuta. Että se siitä erityisyydestä.

Viimeksi näin valtavan ison kuun uudenvuoden alla, kun ajoin pimeää metsätietä jossain Keski-Suomessa. Se oli paljon hienompaa, huomata se ilman jatkuvaa tyrkytystä. Kaikesta menee hohto, kun uutiset kertovat joka ilta, missä on paras rako pilvipeitteessä ja millä minuutilla kuu on suurimmillaan.

Mutta ehkä ihmiset eivät muuten katsele taivaalle. Mitäs sinne katsomaan, ellei joku kerro, mihin kellonaikaan on paras näkymä!

Olen tänä kesänä huomannut, ettei kukaan enää haistele kukkia (en muista kirjoitinko jo tästä, mutta taas mennään). Onko se sitä, että no, mä haistoin noita mitä-lie pensaita jo 1980-luvulla, kyllä mä tiedän miltä ne haisee? Minusta on ihanaa pysähtyä haistelemaan kukkia. Ruusupensaita. Syreenejä. Ja niitä mitä-lie pensaita.

Eivät ne niin kauan kuki, että niihin ehtisi erityisesti tympääntyä. Eikä elämään niin monta kevättä ja kesää mahdu, että kannattaisi ohittaa niistä parikymmentä haistelemalla vain maantiepölyä.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s