Skip to content

KO(TO)NA

syyskuu 16, 2014

Minulla on paketillinen ginseng-teetä, joka on tosi haurasta/kiukkuista. Se pitää tehdä täydellisen oikein, tai siitä tulee ihan hirveän pahaa. Sen teen takia täytyy järjestellä koko elämä oikealla tavalla.

En edes tiedä pidänkö siitä, mutta juon sitä joka päivä. Odotan kauhulla/ilolla sitä, että se loppuu.

Vähän samoja ajatuksia liittyy uuteen harrastukseeni yiquaniin. Aloitin sen sellaisesta ylevästä syystä, että alakertaan syntyi toinen lapsi ja tajusin, että tulen hulluksi kotona. Valitsin harrastuksen, jossa oli vielä tilaa. Yiquan sattui olemaan sellainen.

Siellä vain seistään. Opettaja ei ole halukas antamaan ohjeita, koska seisomaan voi oppia vain seisomalla. Ja kuitenkin minä tarvitsen ohjeita. Heti, kun sain nyhdetyksi hänestä tiedon siitä, pitäisikö painon olla päkiällä vai jalkapohjan keskellä (päkiällä), pystyin rakentamaan asentoni siedettäväksi. Siihen asti se oli pelkkää heilumista ja haparointia, ja lihakset menivät jumiin.

Kun asento on edes vähän sinne päin, tuntuu että se pelkkä seisominen asettelee ruumistani uudenlaiseksi. Selkärankani rakentuu eri tavalla. Hartiat. Kuvittelin, ettei seisominen ole hyvä harrastus, jos päivät jumittaa tietokoneella, mutta yllättävää kyllä, joskus se rentouttaa enemmän kuin jumittaa.

Vähän samaa on siinä ginseng-teessä, samaa herkkyyttä. Jos lonkan asento on sentin pielessä, menen jumiin. Jos vesi on viisi astetta liian kuumaa, teestä tulee niin kitkerää, ettei sitä voi juoda.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s