Skip to content

ITSE KYYS

lokakuu 2, 2014

Olen yrittänyt käydä lukupiirissä, jossa käy noin 15 ihmistä, joita en tunne. Se menee aina niin, että yritän 2 tuntia saada suunvuoroa, ja kun viimein saan sen, joku puhuu päälle. Lähden aina kotiin naurettavan murheellisena. En usko, että menen sinne enää.

Mietin vain, miten vaikeaa minun on saada suunvuoroa. Osasyy on tämä ääneni, joka on niin hiljainen, että metrin päähän pitää jo vähän huutaa. Voisin perustaa pieniäänisten vapautusrintaman; niin monta kertaa kuulin kouluaikanakin sitä ”kaunis ääni, mutta kovin on hiljainen” opettajilta. No, mitä sitten?

Osasyy on se, että olen itsekäs. Olen kirjoittaja, pohdin ja tarkkailen. Teen mieleeni muistiinpanoja. Jos en jaa niitä kenenkään kanssa, on todennäköisempää, että niistä on pakko kirjoittaa jotakin.

Turhautan itseni kirjoittamaan.

Olen kyllästynyt olemaan se, joka odottaa puheenvuoroa. Olen odottanut sitä ainakin 15 vuotta. Ei se tule.

Vihaan sitä, miten ihminen vaikuttaa idiootilta, jos ei sano mitään. On näkymätön. Samat ihmiset esittelevät itsensä minulle kuusi kertaa peräkkäin. Minussa ei ole mitään, mikä jäisi mieleen.

On helpompaa olla näkymätön kotona kuin 15 tuntemattoman keskellä. Taidan valita sen helpomman.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s