Skip to content

TELE-PAATTI

huhtikuu 30, 2015

Katselin Woody Allenin To Rome With Love (typerä leffa, mutta Roomassa), koska tajusin, että ehkä selviän siitä nyt ilman puolihysteeristä itkukohtausta, kun tiedän olevani menossa takaisin Roomaan. Oli legendaarista katsella elokuva aikoinaan teatterissa. Aloin itkeä heti kun se alkoi ja itkin vielä kun poistuin teatterista.

Olen nyt kärsinyt etukäteen koko matkan: ensin pelkäsin lentämistä pari kuukautta, sitten aloin tehdä innokkaana reissusuunnitelmaa ja nyt suren sitä, että on tultava takaisin kotiin (ja matkaan on vielä runsaasti aikaa).

Elokuvan katsottuani päätin lähettää s-postin ystävälleni, johon tutustuin viimeksi kun olin Roomassa. Avasin s-postin ja siellä odotti viesti häneltä! Mitä kummaa. Hän lähetti musiikkia, 1,5 tuntia, sen aikana siivosin työpöytäni (en koskaan siivoa työpöytääni).

Hän ei ollut vieläkään uskaltanut avata pakettia, jonka lähetin hänelle 2 kk sitten.

Ihania nuo dramaattiset ystävät.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s