Skip to content

TITLE, JOO

helmikuu 13, 2016

Missasin tänään yhden kirjallisuustapahtuman, koska sen sijaan kävin kuntosalilla ja kirjoitin puhtaaksi omia tekstejäni. Vaikka kukaan maailmassa ei huomaa, käynkö jossain tapahtumassa, saan aina syyllisen olon siitä, etten käy. Koska kulttuuritapahtumia pitäisi tukea ihan vain käymällä niissä. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Olen lukenut tenttikirjoja e-kirjoina täppäriltä. Lainatäppärini on sukulaiselta, jolla on monta. Tämä on tietysti se huonoin eli suurin. Kädet rasittuvat ihan eri tavalla liukasta, raskasta, suorakaiteen muotoista laitetta kannatellessa kuin kirjaa pidellessä. Kirjasta voi pitää kiinni monella tavalla, täppäriä on pidettävä yhdellä ja samalla tavalla koko ajan.

Kun lisäksi luen ilman silmälaseja, enkä näe tehdä muistiinpanoja kynällä paperille kumartumatta aina paperin puoleen kökösti (täppärillä kirjoittaminen on liian hidasta ja hankalaa tököttämistä), ergonominen painajainen on valmis. Tuleepahan ainakin tehtyä hyvin vähän muistiinpanoja. Lukeminen on nopeaa.

Onneksi kirjoja on vain 4. Olen lukenut 1,5.

Olen myös varmistanut itselleni sen, että nämä 2 viimeistä kurssia tulevat tehdyksi. Vaikka vihaan sitä, miten akateeminen tutkimus typistää taiteen (kymmeniä sivuja puhutaan veistoksen esineenä olemisen tavoista Heideggerin mukaan), kestän tämän ihan iisisti. Yllättävän iisisti. Kohta ekat tenttikirjat on luettu, kirjoitan esseen ja siirryn toisen kurssin materiaaliin.

 

 

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s